Taas on yksi vuosi mennyt. Päässä soi Yön Joutsenlaulu (kyllä joo, joskus oon sen menny opettelee ulkoa) ja mielessä pyörii muutenkin synkät ajatukset. Tarpeettomuuden tunne, tyhjyys, sisällöttömyys. En ole osannut elää niin, että kukaan tarvitsisi minua. Koen, että minulle ei ole paikkaa missään. Se on raskasta. Koen, että minusta ei pidetä, olin missä tahansa. Olen ulkopuolella, irti kaikesta enkä ylety tarttumaan mihinkään, on vain tyhjää. En tiedä, mitä haluaisin vai haluanko edes mitään. Mennyt elämä tuntuu unelta, joka ei koskaan oikeasti tapahtunutkaan. En tee mitään lupauksia tulevalle vuodelle. Yritän selvitä siitä hengissä.
