Se on tehty!

Istuin iltapäivän päätteeksi mustaan nahkaiseen tuoliin kidutettavaksi ja sain mitä halusin. Nimittäin pitkään suunnittelemani (öbaut 5 vuotta ainakin, en vaan millään saanut aikaiseksi) tatskan korjaus tapahtui vihdoin tänään ja samalla kuvapinta-ala vähän laajeni. Luulin, että aikanaan hieno käärmeeni olisi jo täysin menetetty tapaus, mutta meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin korjatun lopputuloksen. Suomut ja silmä ja vatsapuolen erottava viiva taiottiin esiin valkoista lisäämällä. Toivottavasti se pysyy. Lisäksi käärmeen sivuille tehtiin pari kukkasta. Ei toki mitään tavanomaisia tatskaliljankukkia, vaan ihan tavallisia voikukkia lehtineen. Alunperin halusin jotain art nouveau -tyylistä köynnöstä tai vastaavaa Alphonse Muchan innoittamana. Pohdin myös lotuksen kukkaa tai lummetta, mutta en millään löytänyt niistä mieleistäni kuvaa tai saanut niitä kuvitelmissani sopimaan käärmeen kanssa yhteen. Art nouveau -kuvissa oli jonkin verran voikukka-aihetta ja pikku hiljaa se alkoi näyttää kiehtovalta. Tässä vähän inspiraation lähdettä eri kasviaiheista ja vähän muistakin.

Ihan art nouveauta kuvasta ei tullut, koska käärme on aikanaan väritetty tribaalityylisesti kokonaan mustaksi. Jotta se ei pistäisi kukkien keskeltä niin voimakkaasti silmään, tehtiin kukkasille vähän 'maata' parilla tribaalimaisella kiehkuralla. Mutta voikukat saivat mallinsa eräästä art nouveau -lahjapaperista, ja ne ovat tyylin tapaan symmetrisesti asetellut mutta tarkkaan katsoen eivät täysin symmetrisiä eivätkä yksityiskohdiltaan realistisesti viimeisteltyjä, vaikka kuitenkin täysin voikukaksi tunnistettavia. Älyttömän hienoja ja hyvin onnistuneita mun mielestäni!

Voikukkaa pidetään rikkakasvina, mutta se on itse asiassa todella kaunis kukinto, joka koostuu sadoista pienistä kukista. Voikukka sulkeutuu yöksi nuppuun ja suojautuu 'viholliselta' litistäytymällä maahan (tunnistaa jotenkin tärinän?). Se on tarpeeksi vahva puhkaisemaan asfaltin saadakseen juurensa multaan. Sitkeästi se nousee ylös tallottunakin ja kasvaa aina uudelleen kitkemisen jälkeen. Monta ihailtavaa ominaisuutta. Lisäksi yrttikasvina sitä voisi vaikka syödä (en ole maistanut mutta marsut tykkää).

Tatuoinnin jatkaminen sivusuuntaan mietitytti pari iltaa. En ollut ihan varma, haluanko lisää piirroksia ihooni sittenkään. Alaselkä paikkana mietitytti myös. Ei siksi, että sinne tatuoiminen sattuu aika paljon (en edes muistanut, kuinka paljon), vaan siksi, että pelkkä alaselän tatska on nimetty vähän ikävästi enkä ole välttämättä ottamassa enää enempää kuvia muualle, ideoista huolimatta. Toisaalta, paikka on paras mahdollinen siinä mielessä, että en itse näe sitä, joten en kyllästy. Se on myös sopivasti piilossa: Sen sijaan, että jossain virallisessa yhteydessä pitäisi miettiä, ettei se vahingossa näy, on helpompi itse jättää se näkyviin juuri silloin, kun haluan sen näkyvän. En ole alunperinkään ottanut tatskaa siksi, että se saattaisi ärsyttää jotakuta enkä halua turhaan järkyttää ihmisiä, jotka eivät tatuointia ymmärrä. Jostain syystä ammatissani saattaisin sellaisiakin tavata. Toistaiseksi minulle ei tule kuvia, joita en voisi helposti peittää tarvittaessa.

Harmittaa vähän, etten ole ottanut perinteistä 'ennen' valokuvaa, jotta voisin vertailla. Sillon muinoin 2001 en omistanut vielä edes digikameraa, joten alkuperäistä kuntoa ei näe mistään, mutta vuodet ovat tehneet käärmeestä todella kulahtaneen. Ihan 'Wall of Shame' -materiaalia se ei kuulemma ollut, sentään. Mutta ehkäpä postaan tänne sitten jossain vaiheessa sen 'jälkeen'-kuvan kuitenkin. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen enkä malttaisi odottaa kelmun poistamista. Pari päivää pitänee olla vähän hissukseen ja ratsastus ei nyt hetkeen onnistu, mutta pääasia, että kuva on vihdoin tehty ja pysyy. Ja on hieno. Käärme on luonut nahkansa.

Lisäys 15.11.2012: huonolaatuinen, itse hankalasti peilin avulla Lumian kameralla heti kelmun poiston jälkeen napattu kuva. Parempaa ei ole tähän päivään mennessä tullut otetuksi. Tatskan tuoreuden vuoksi muutin kuvan harmaasävyiseksi, ettei ihon punoitus noissa lehdissä näkyisi. Kuva oli niin epätarkka, että sen kokoa oli pakko pienentää. Rajasin siitä myös nuo tribaalikiemurat osin pois, koska niissä ei ole mitään mielenkiintoista. Voikukkateemasta on jo jatkosuunnitelmia olemassa.