Tein puoliharkitun katoamistempun kauan odottamistani 'firman' pikkujouluista. Jatkopaikan ovelta. Tarkkaa syytä en muista, mutta hämärästi muistan tunteen, että menee aikaa ja rahaa hukkaan. Viihdyin aika hyvin baarissa, jossa oltiin ennen jatkopaikkaan lähtemistä, mutta en jaksanut yhtään innostua yökerhomeiningistä. En tiedä, mikä tuli, mutta poistuin jonosta takavasemmalle juuri sillä hetkellä, kun muut oli menossa sisälle. Ja kävelin kotiin, missä heräsin sujuvasti aamuseitsemältä, kun olin unohtanut laittaa herättimen pois päältä. Pari viestiä kännykässä, mutta ei muuta.
Tästä karkaamisesta alkoi 'epäsosiaalinen' viikonloppuni. Olin nimittäin kotona vaan ja tuijottelin kattoa, ajattelin, haaveilin, kuvittelin, suunnittelin, kuuntelin musaa, luin, tein ruokaa ja katsoin videoita. Piti siivota mutta, kiitos ilmaisten pikkujoulujuomien, en jaksanut. Ehtii sen toistekin. Vasta tänään lähdin ekan kerran ulos. Mutta jos tarkkoja ollaan, en tavannut tänäänkään yhtään ihmistä, vain hepan. Tai no, taisin tervehtiä yhtä, mutta siinä kaikki.
Hepan kanssa tehtiin kiva lenkki lumisessa metsässä. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka levollinen olotila on hiljaisessa metsässä. Lumi on vielä tehnyt kaikesta niin kaunista. Värimaailma oli uskomaton, aurinko oli laskemaisillaan ja hehkui puiden takana oranssina, ympärillä lumi oli kylmän lilansävyistä ja lumen alta pilkottavat kuuset tummansinisiä, taivas yläpuolella vaalean harmaa. Kokemuksen vielä kruunasi se, että hetkeä aiemmin oltiin irroteltu ampumaradan takasuoralla pitkästä aikaa kunnon kiitolaukkaa. Inhoan sanaa 'voimaannuttava' mutta jos jossain yhteydessä sitä voisi käyttää, niin ehkä se olisi tässä. Siinä veden valuessa silmistä, kun kumartuu eteen ja antaa ohjia ja kuulee vain laukan rytmin lumista tietä vasten, on pakko luottaa siihen, että tietää, mitä tekee, että saa hepan pysähtymään ja pysyy kyydissä, vaikka tapahtuisi jotain yllättävää. Jotenkin hallinnan tunne on välillä elämässä ja työssä hukassa, mutta nämä kokemukset muistuttaa, että ei se ole niin tärkeää. Tärkeää on se, että elää ja kokee nuo asiat.
Nyt jaksaa taas mennä huomenna töihin, ylisosiaaliseen ympäristöön. Kunhan joululoma alkaa, aion käyttää sen uneksimiseen. No ehkä ehdin kavereitakin näkemään jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?