So in love...

Dark blue: very happy, love, passion, romance.

Ostin taannoin Educa-messuilta höpsön kelttikorun. En muista enää, mitä tuo spiraali symboloi, jotain hienoa kai. Mutta vitsinä ajattelin, että oppilaatkin näkee tuosta korusta sitten, jos hermostun. Muutenhan sitä ei minusta huomaa, olen aina niin viilipyttynä luokassa... (or not). Korun mukaan kaikki on hyvin. Ehkä olen jopa rakastunut. Olenkohan? Mikään ei ole kuitenkaan tainnut muuttua, tässä elämässä.

Koska todistettavasti olen niin onnellinen, päätin kävellä kaupungille syömään. Jos en uuden antibiootin tehosta vielä mitään tiedäkään, niin ainakin silmäni olivat todella herkät valolle. Maaliskuinen aurinko ja valkoinen hanki oli lähes sietämätön yhdistelmä. Kävelin käytännössä silmät kiinni, toista pystyin vähän siristämään auki, etten törmännyt mihinkään. Vesi vaan valui, jos yritin jotain katsoa paremmin.

Lounaan jälkeen päätin hakea lähimmästä sopivasta kaupasta aurinkolasit, vaikka kello oli jo sen verran, että saattaisin törmätä oppilaisiin. Sairaslomalla kun olen edelleen. Toisaalta, onhan minunkin syötävä jotain eikä kukaan tai mikään taho voi pakottaa minua laittamaan itse ruokaani edes sairaslomalla. Ja joka tapauksessa olisi jonkun se ruoka kaupasta kannettava, että ihan turhaan tässä koko asiaa pohdin (Miksi pitää olla niin syyllisyydentuntoinen, vaikka lääkäri määräsi sairasloman enkä vaikuttanut siihen mitenkään?).

Edelliset, muutaman kesän hyvin palvelleet isot muoviset arskat olivat Glitteristä. Valitettavasti niistä katkesi sanka viime syksynä, joten ne joutuivat roskikseen. Glitterissä ei nyt ollut sopivia mutta Bijou Brigittestä löysin kolmet passelit. En osannut päättää, niinpä ostin kaikki. Palkkapäivä eivätkä olleet kovin kalliita.

Koko valikoima.

Yhdet mustat, sisäpinta pilkullinen, yhdet valkosankaiset ja yhdet leopardikuvioiset. Puuttuuko jotain?

Hyvin toimi. Huomaa kelttikorun väri taas ;-)

Omakuvaa yllä katsellessa muuten huomaan jotain ihan mukavaa. Olen neljän viikon sairastelun kylkiäisenä ihan vahingossa laihtunut 4kg. Jotain positiivista pitää pienistä kärsimyksistäkin saavuttaa. Poskista sen parhaiten huomaa. Valitettavasti pitkäaikaisen liikunnan harrastamattomuuden vuoksi koko kroppani on kuitenkin aika löysässä kunnossa, joten odotettavissa on kilojen paluu ennen pitkää. Mutta tässä vaiheessa kelpaa ottaa pari kasvokuvaakin.

Vähän edes blingbling...

Kotimatkalla pysähdyin istumaan hetkeksi auringonpaisteeseen penkille. Liisantori oli jäädytetty uudestaan, ehkä sittenkin vielä pääsen tänä talvena luistelemaan?

Aurinkoa!