+1

Tänään kävin varaamassa ajan yhden pienen haaveen toteuttamiseen. Vihdoinkin. Tosin koko kesä pitää vielä sitä odottaa, mutta toivottavasti se on sen arvoista. Asian eteneminen ehkä vähän piristikin mua, vaikka nyt täällä kotona kirjoitellessani tunnen taas sen saman piikin sydämessäni. Voisin kirjoittaa vääristä valinnoista, omista ja muitten, mutta ehkä tyydyn nyt vain haaveilemaan tulevista oikeista valinnoista. Sanotaanhan, että aika parantaa haavat. Ehkä mä kuitenkin haluan pitää tämän haavan auki vielä vähän aikaa. Koska jollain hullulla tavalla tunnen olevani nyt enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Tänään aamulla muuten tajusin, että vaikka mitä tapahtuiskin, mulla on silti aina jotain, mitä kukaan muu ei voi koskaan saada. Niin kauan kuin mä muistan sen, se on mun.