Kun vaan tietää taas tämän kuvion, ei voi edes pettyä. Voi olla vihainen ja loukattu olo, voi tuntea itsensä nöyryytetyksi. Taas kerran. Olin varmaan joskus tosi ylpeä, jos elämä on päättänyt opettaa mulle nöyryyttä kaiken sen edestä. Mietin vaan, onko ylilyönti aina tarpeen, eikö tasapaino riittäis? Jos tunnen jo itseni muita huonommaksi ja vähempiarvoiseksi, onko tarpeen painaa vielä alemmas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?