Viime päivinä on tullut pohdituksi pidättäytymistä ja ilman olemista, monenkin puutteen kautta. Sanontahan kuuluu, että siitä puhe, mistä puute. Puhetta onkin ollut, terveydestä, kauneudesta, huomiosta, rahasta, syömisestä, juomisesta, rakkaudesta, läheisyydestä, seksistä, nautinnoista, ajasta, kontrollista, moraalista...
Listalla on monta sellaista asiaa, joita pitää itsestään selvyytenä, kunnes niitä menettää tai joutuu tekemään kompromisseja. Toisten puutteiden kanssa on helpompi elää kuin toisten. Osa liittyy toisiinsa.
Jostain ihme syystä aina välillä yrittää omasta tahdostaan olla ilman erilaisia asioita. Esimerkiksi säännöllisesti pohdin, pitäisikö hyvästellä alkoholi tai karkit kokonaan. Koskaan en varmaan jätä kumpaakaan, sillä en koe tarvetta kontrolloida aina kaikkea. Samaan aikaan olen tuskaillut kontrollin puutetta: olen niin helposti houkuteltavissa mukaan mihin vaan. Entä moraali?
Aasinsiltana rakkauden, läheisyyden ja seksin puutteeseen, moraalista ei taida olla puutetta, koska mieluummin olen yksin kuin touhaan jotain epämääräistä tuntemattomien tai tuttujenkaan kanssa. Silti on äärimmäisen kiva saada huomiota osakseen, vaikka se ei johtaisikaan mihinkään, sillä huomionkipeys tekee välillä hulluksi. Joskus huomio korvaa jopa läheisyyden, hetkellisesti ainakin.
En tiedä, olenko koskaan aikuisiälläni ollut näin pitkään yhtä jaksoisesti ilman läheisyyttä ja seksiä. Tilanne aiheuttaa kummallisia jännitteitä, varsinkin, kun kaveripiirissä tuntuu olevan samaa liikkeellä. Keskustelut kääntyvät aina samaan, erityisesti niissä illanvietoissa, joissa ei ole puutetta alkoholista. Nyt jäin miettimään, johtuuko se nimenomaan siitä, että minä olen paikalla ja otan asian puheeksi... Koska tuo mainittu sanonta on niin totta.
Yön pikkutunneilla keskustelu kääntyi siihen, kuinka jatkaa ilman, kun on tottunut siihen, että läheisyys on aina tarjolla. Varma tapa mokata on ainakin varmasti se, että ajattelee asiaa jatkuvasti. Ajan kanssa tarve helpottuu, mutta jos sen pitää puheissa ja silmissä, se on myös mielessä koko ajan. En tiedä, mitä sädekehää yritän kiillottaa, mutta kun ymmärsin tämän, heitin välittömästi pallon pois käsistäni. Toivottavasti peli jatkuu ilman minua ja vähän eri luonteisena. En voi väittää, etteikö se kuitenkin harmittaisi. Mutta en ole itsekään niin ehjä, että voisin vielä pelata. Jos koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?