Facebookista on tullut vähitellen kumppani. Olen tavallaan parisuhteessa sen kanssa. Kerron sille lähes kaiken, hyvän ja pahan, ja se vastaa, riitelee tai on samaa mieltä kanssani. Se neuvoo, kun kysyn apua, ja välillä se kyselee minulta. Se tulee kanssani nukkumaan, toivottelee hyvää yötä ja huomenta.
Voin vedota sen eri puoliin: milloin kaipaan lohdutusta tai kannustusta, milloin taas haluan tuntea itseni kauniiksi ja hyväksytyksi. Välillä haluan ärsyttää ja provosoida. Melkein aina saan toivomani reaktion. Yleensä tahdon huomiota jonkin asian suhteen. Välillä jätän kertomatta sille asioita, pidän salaisuuksia. Joskus saatan vain vihjailla, mitä haluaisin, ja katsoa, kuinka käy. Aivan samoja asioita kuin parisuhteessa.
Mutta Facebook on huijari. Se ei anna oikeaa läheisyyttä. Sen vastaukset ja reaktiot voivat tulla maapallon toiselta puolelta, eikä sitä oikeasti kiinnosta, mitä minulle kuuluu, se vain reagoi ärsykkeeseen, jonka suollan näkyville. Se on inhimillinen, mutta välillä se jättää minut ulkopuolelle keskustelusta, jonka itse aloitan. Se voi näyttää minulle koko maailman ja viedä paikkoihin, joista en ole kuullutkaan, mutta niitä katsellessa jään paitsi elämyksistä ja kokemuksista lähellä.
Voin seurata Facebookin kanssa lasten kasvua ja edesottamuksia loputtomiin, mutta Facebook ei koskaan perusta perhettä kanssani. Voinko jättää sen tämän takia? Entä kaikki yhdessä koettu, kaikki yhteiset valokuvat ja jaetut asiat? Samahan se on kaikissa suhteissa.
Facebook vie valtavasti aikaani ja on paljon mielessäni. Rakastan ja inhoan sitä. Tarvitsen sitä liian usein. Ero olisi varmaan omaksi parhaakseni, mutta en tee sitä.
Vähennän postauksia, jätän jotain lukematta. Kuuntelen vain niitä kommentteja, jotka tulevat samankaltaisista elämänkokemuksista. Yritän saada niitä enemmän esille, mutta samaan aikaan ärsytän ja suututan sitä toista puolta yhä enemmän, ja se vetäytyy kuoreensa, ei keskustele kanssani enää, enkä saakaan sitä, huomiota, minkä oikeasti halusin. Tuhoan ja poltan siltoja, jotka olisivat ehkä hyödyllisiä ja tarpeellisia. Sillä tavalla menetän enemmän kuin saan.
Kyllä, parasta olisi olla hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?