Olin ennen rakkauden suhteen optimisti. Uskoin, että kyllä lopulta rakkaus voittaa. No eihän se voittanutkaan. Nyt olen kyllästynyt toivomaan, että jotain tai joku olisi jossain. Joku, josta voisin kiinnostua, joka kiinnostuisi minusta. Katselin tässä taannoin nettideittiprofiileja. En itse löytänyt ketään, mutta pari viestiä sain. Useimmat aivan vääränlaisia miehiä. Sellaisille en viitsinyt vastata ollenkaan. Mutta jonkun kanssa kirjoitin pari viestiä, vaikka arvasin, ettei niistä mitään synny.
Yhtä kävin jopa tapaamassakin. Ajattelin, ettei se ainakaan siitä pahene. Eipä siinä kumpikaan mitään elämänkumppania ollut hakemassa, se oli heti selvää, jo viestienkin perusteella. Mutta silti onnistuin saamaan melkoisen tylyn torjunnan. Tuli ainakin minulle selväksi, mitä oli vailla, mutta samalla voin itsekseni naureskella, että eipä tainnu tosikko arvata, mitä menetti. Eipä sillä merkitystä minun elämääni muuten ollut, mutta sainhan tuolle otsikonmukaiselle ajattelulle mukavasti vahvistusta. Ei kannata edes yrittää, turpiin tulee kuitenkin ja vapaana on vain friikkejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?