80-luvulla kaikki oli paremmin

.., joulumusa ainakin.

Merry Christmas ja sillai

All I want

Joulu on jotenkin surumielistäkin aikaa. Taas on yksi vuosi kulunut eikä mikään oikeastaan ole muuttunut. Samat traditiot, samat ihmiset, suunnilleen, sama minä. Jokin lapsenmielinen odotus siitä, että ensi vuosi toisi jotain muutoksia tullessaan. Lupauksia paremmasta elämästä, vaikka jo luvatessaan tietää, ettei oikeasti lupaa mitään.

Haluan uskoa siihen, että olen kaikkia surkeita masentuneita ihmisiä vahvempi, mutta onhan se tuolla pinnan alla yhä vieläkin odottamassa, se synkkyys ja tietty lohduttomuus. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun pitää sen piilossa. Turha sitä on ruokkia miettimällä liikoja. Sitä paitsi tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi, kun pystyn kätkemään sen. Ehkä se on minun vahvuuteni, että pystyn kontrolloimaan sitä. Haluan olla sellaisen yläpuolella. Ja olenkin.

Mutta vähän iloisempiin asioihin. Olen vihdoin vähän kirjoitellut. En vielä paljon, mutta nyt on jotain alkua koneella. Ehkä tässä lomalla pääsen alkuun vähän paremmin. Loma tuntuu muutenkin niin hyvältä, että kävelen melkein irti maanpinnasta sen takia. Olisipa tämä loma vain vähän pidempi. Mutta onneksi töihin kuitenkin vasta ensi vuonna uudestaan.

Ai niin, muutin tuon Minä-sivun sisällön. Sopivan hömppää mutta toisaalta melko henkilökohtaista, kertoo paljon tai sitten ei mitään todellista. Yhtään kuvaa en selitä, mutta kaikki on totta.

Älä unta näe

Tein puoliharkitun katoamistempun kauan odottamistani 'firman' pikkujouluista. Jatkopaikan ovelta. Tarkkaa syytä en muista, mutta hämärästi muistan tunteen, että menee aikaa ja rahaa hukkaan. Viihdyin aika hyvin baarissa, jossa oltiin ennen jatkopaikkaan lähtemistä, mutta en jaksanut yhtään innostua yökerhomeiningistä. En tiedä, mikä tuli, mutta poistuin jonosta takavasemmalle juuri sillä hetkellä, kun muut oli menossa sisälle. Ja kävelin kotiin, missä heräsin sujuvasti aamuseitsemältä, kun olin unohtanut laittaa herättimen pois päältä. Pari viestiä kännykässä, mutta ei muuta.

Tästä karkaamisesta alkoi 'epäsosiaalinen' viikonloppuni. Olin nimittäin kotona vaan ja tuijottelin kattoa, ajattelin, haaveilin, kuvittelin, suunnittelin, kuuntelin musaa, luin, tein ruokaa ja katsoin videoita. Piti siivota mutta, kiitos ilmaisten pikkujoulujuomien, en jaksanut. Ehtii sen toistekin. Vasta tänään lähdin ekan kerran ulos. Mutta jos tarkkoja ollaan, en tavannut tänäänkään yhtään ihmistä, vain hepan. Tai no, taisin tervehtiä yhtä, mutta siinä kaikki.

Hepan kanssa tehtiin kiva lenkki lumisessa metsässä. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka levollinen olotila on hiljaisessa metsässä. Lumi on vielä tehnyt kaikesta niin kaunista. Värimaailma oli uskomaton, aurinko oli laskemaisillaan ja hehkui puiden takana oranssina, ympärillä lumi oli kylmän lilansävyistä ja lumen alta pilkottavat kuuset tummansinisiä, taivas yläpuolella vaalean harmaa. Kokemuksen vielä kruunasi se, että hetkeä aiemmin oltiin irroteltu ampumaradan takasuoralla pitkästä aikaa kunnon kiitolaukkaa. Inhoan sanaa 'voimaannuttava' mutta jos jossain yhteydessä sitä voisi käyttää, niin ehkä se olisi tässä. Siinä veden valuessa silmistä, kun kumartuu eteen ja antaa ohjia ja kuulee vain laukan rytmin lumista tietä vasten, on pakko luottaa siihen, että tietää, mitä tekee, että saa hepan pysähtymään ja pysyy kyydissä, vaikka tapahtuisi jotain yllättävää. Jotenkin hallinnan tunne on välillä elämässä ja työssä hukassa, mutta nämä kokemukset muistuttaa, että ei se ole niin tärkeää. Tärkeää on se, että elää ja kokee nuo asiat.

Nyt jaksaa taas mennä huomenna töihin, ylisosiaaliseen ympäristöön. Kunhan joululoma alkaa, aion käyttää sen uneksimiseen. No ehkä ehdin kavereitakin näkemään jonain päivänä.

DEX!

In case someone has not seen these scenes yet. Tähän niin jää koukkuun.

Itsenäisyys

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ovat hienoja ja aina olen niistä yhtä vaikuttunut. Toisaalta minua ahdistaa monien ihmisten tapa ajatella, että Suomi ja suomalaiset ovat jotenkin muita parempia ja pyhiä. Minua harmittaa, että rasistiset kiihkoilijat ovat omineet asiat, joilla Suomen itsenäisyyspäivää tuntuisi luontevimmalta korostaa: sinivalkoisuus, Suomen lippu, leijonavaakuna yms. Asiat, joiden olen joskus kokenut olevan oman kulttuurini symboleita.

Itsenäisyys ei minun mielessäni ole vain syntyperäistä suomalaisuutta koskevaa, vaan tämän maan ja täällä olevien ihmisten hieno oikeus. Minunkin isovanhempani ovat olleet sitä mahdollistamassa ja kaikkea nykyistä hyvinvointiani perustamassa 70 vuotta sitten. Suututtaa, että joku toope voi sanoa, että pappani ja muut sotaveteraanit eivät taistelleet sen vuoksi, että joku maahanmuuttaja saisi nyt tulla tänne etsimään parempia eväitä elämäänsä kuin kotimaassaan. Eivät niin, koska sota alkoi ja he joutuivat siihen mukaan ihan muista syistä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten he kokisivat nykyiset maahanmuuttajat ja ymmärtäisivätkö he näidän tilannetta.

Isovanhempieni maailmankuva oli hyvin erilainen kuin meidän. Heidät kutsuttiin sotaan pieneltä paikkakunnalta nuorina miehinä. Pappani albumeissa on kuvia sodasta, mm. nuorten ukrainalaisten sotilaitten jäätyneistä ruumiista pinossa ja toisaalta tilanteista, joissa sodan kauheutta ei näe. En voi tietää, mitä he ajattelisivat, koska he ovat jo vuosia olleet poissa, mutta en voi myöskään uskoa, että sodan kokenut ihminen voisi olla tuntematta myötätuntoa toisia sotaa tai vastaavaa terroria paossa olevia ihmisiä kohtaan. He olivat sodassa oman ja rakkaiden ihmistensä elämän vuoksi, heidän oli pakko tehdä jotain silloin. Päässäni kiehuu, kun joku laittaa sanoja heidän suuhunsa omaa agendaansa toteuttaakseen. Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä.

Maapallo on viime vuosikymmenien aikana kutistunut monessa mielessä. Ihmiset voivat melko vapaasti matkustaa mihin tahansa ja internet ja tv tuovat helposti kaukaisimmatkin maisemat ja kulttuurit olohuoneisiimme. Ahtaan kansallismielisen ajattelun sijaan pitäisi jo ymmärtää, että olemme kaikki tällä samalla pallolla ja samanlaisia, samanarvoisia. Jokaisella on yhtäläinen oikeus yrittää parantaa elämänlaatuaan. Itsenäisyys kuuluisi kaikille maapallon asukkaille, ei vain Suomelle ja suomalaisille.