Itsekeskeistä höpinää

Joku ehkä joskus vahingossa lukee tätä blogia, ainakin tilastojen perusteella. Sanottakoon nyt vielä kerran, että kirjoitan tänne siksi, että en halua keskustella näistä asioista, mutta kun kirjoitan tänne, olen tavallaan sanonut asiat ääneen. Se on helpottavampaa kuin oman yksityisen päiväkirjan kirjoittaminen. Keskustelua ei kuitenkaan synny, mikä on hyvä, koska haluan tietenkin olla aina oikeassa. Keskustelussa joutuisi välillä antamaan muillekin sen mahdollisuuden. Tai sitten pitäisi jatkaa väittelyä loputtomiin. Tänne voin suoltaa mitä vaan, eikä vastaväitteitä tai muita mielipiteitä tule. Sopivan narsistista, minä minä minä aina vaan. Yksin.

On käyttäjän kanssa paikassa

Kummallisia noi lukijatilastot. Tekstikohtaiset näyttölukumäärät on aika pieniä, mutta silti esimerkiksi tänään, tai oikeastaan eilen, tätä blogia on avattu mukamas yli 30 kertaa. Yhdysvalloista. Windows, Linux ja muu Unix käyttiksinä, Chromella, Firefoxilla ja Explorerilla. Ja tarkempi tarkastelu katsojista paljastaa ne joksikin mainossivustoiksi, ei siis todennäköisesti yhtään elävää ihmistä ole käynyt täällä. Miksi olisikaan, Yhdysvalloista, koska sivuilla on pelkkää suomea. Suomestakin on kuitenkin tänne päädytty 15 kertaa tänään. Ja aika paljolti Google-hakujen seurauksena. Mutta yhtään lukijaahan täällä ei ole, joten tuskin kukaan näistä teksteistä on kiinnostunut. En ole edes kavereilleni mainostanut, enkä aio mainostaakaan. Löytävät kyllä, jos kiinnostaa. Ei niin väliä, lukeeko kukaan, kunhan vaan on paikka, mihin kirjoittaa.

Ajattelin oikeastaan kirjoittaa tähän pari sanaa projektista. Pari päivää sitten luin aiempia pohdintojani muistikirjasta. Vähän nauratti jotkin ideat, mutta edelleen tunsin tarinassa riittävästi imua. Haluaisin pitää lomaa kirjoittamista varten. Harmi, ettei siihen ole nyt varaa. Kesälomaan on liian pitkä aika. No, näillä näkymin on ainakin pieni sairaslomapätkä tulossa. Täytyy vaan huolehtia, ettei se osu joululoman aikaan, muuten menee loma hukkaan. Mutta viikonloppuja pitää alkaa käyttää kirjoittamiseen jossain vaiheessa.

Ja vielä pari sanaa blogistakin: lisäsin tuonne yhden kuvan yhteen aiempaan tekstiin mutta enpä viitsi linkittää sitä tähän. Mutta sekin on tavallaan yksi projekti, joka jatkuu. Joskus sitten.

Hakuammuntaa

Katselin huvikseni tämän blogin tilastoja. Lukijamäärässä on tapahtunut jännä piikki siinä kohtaa, kun kirjoitin uudesta suosikkisarjastani. Jostain syystä sen jälkeen on blogiini eksynyt useampikin vierailija Atlantin tuolta puolen. Myös Venäjältä ja Saksasta on joku tänne sihdannut. Hakusanana näkyy olleen mm. "missä voin katsoa vampyyripäiväkirjoja ilmaiseksi" ja sama in English. No kerrotaan toki, jos joku vielä semmoista infoa kaipaa. Eli nimellä "The Vampire Diaries" löytyy ainakin cucirca-sivustolta. Suomenkielistä tekstitystähän siellä ei ole, parissa jaksossa saattaa olla englanniksi tekstit. Mainoksia on, mutta ei ne paljon häiritse, kun heti sulkee ylimääräiset ikkunat. Ensimmäistä kolmea kautta voi jo katsella melko hyvällä resoluutiolla, mutta se neloskauden eka jakso oli ainakin eilen vielä vähän 'kakkoslaatua'.

Palvelun laillisuudesta en tiedä, mutta en lataa jaksoja omalle koneelleni, vaan katson ne aina 'online'. Luultavasti ostan nämä aikanaan jossain muodossa omaksikin, ellei sarja veny ihan suhteettoman pitkäksi, joten en koe mitään kovin suurta rikosta tekeväni, vaikka niitä tuolta etukäteen katselenkin. Lisäksi ymmärtääkseni jos asuisin jenkkilässä, saisin katsoa kaikki jaksot tv-lähetyksen jälkeen cwtv:n omilta sivuilta tietyn aikaa.

Englannin kielen harjoittelun kannalta (ja kärsimättömyytenikin takia) käyn heti perjantaiaamuna lukemassa Buddy-tv:n tai vastaavan kautta uusimman, siellä kaukana torstai-iltana lähetetyn, jakson recapin. Tykkään spoilereista, katsomista ei haittaa yhtään se, että olen jo lukenut tapahtumat etukäteen. Katson jaksot kumminkin pariin kertaan. Samaa olen tehnyt jo Supernaturalin kanssa, se on nautinnon maksimointia.

Interview with the vampire - en niin millään jaksaisi aina odottaa viikkoa!

Villi kortti

"Villi kortti on tietyissä urheilukilpailuissa ja -tapahtumissa oleva henkilö, joka pääsee mukaan tapahtumaan, joko omasta halustaan tai järjestäjien kutsumana, ilman että kiertää täysin vakituisesti mahdollista sarjaa, joka muodostaa kyseisen tyyppisistä tapahtumista, johon (tai joihin) "villin kortin" urheilija osallistuu." http://fi.wikipedia.org/wiki/Villi_kortti

Kun aloitin tämän blogin, piti keksiä sopiva verkkotunnuksen alkuosa. Jostain syystä tämä tuli ensimmäisenä mieleeni, ja vaikka mietin monia muitakin, tämä tuntui sopivimmalta.

Villi kortti kuvaa useimpien harrastusteni alkuhetkeä parhaiten. Tavallaan tämä blogikin on aloitettu villillä kortilla, koska mulla ei ole mitään varsinaista syytä kertoilla täällä itsestäni tai tekemisistäni, en ole mikään julkkis enkä sellaiseksi halua tulla, ei ole mitään paljastettavaa kenestäkään, ei ole mitään poliittista agendaa, ei mitään yhtä aihealuetta, jonka asiantuntijana haluaisin esiintyä. Haluan vain kirjoittaa kirjoittaakseni.

Yksi elämäni tarjoamista villeistä korteista oli ilman muuta Astoria. Se oli ehkä hulluinta, mitä olin siihen mennessä tehnyt. Sitä ennen villein kortti taisi olla moottoripyörän osto. Mutta on paljon muutakin, esimerkiksi muksuna tahdoin naapurin likkojen mukaan purjehdusleirille, vaikka en edes tiennyt, mikä on jolla, eikä mulla ollut muutenkaan mitään tekemistä meren kanssa. Mutta innostusta oli ja tykkäsin kovasti. Harmi, ettei ollut mahdollisuutta jatkaa harrastusta. Ehkä vielä jonain päivänä...

Ehkä parhaat asiat tuleekin juuri niin, että sattuu saamaan sopivan kortin ja päättää käyttää sen. En usko kohtaloon enkä horoskooppeihin (vaikka kyllä sanovat, että olen tyypillinen kauris), mutta ajattelen, että on oltava valmis käyttämään ne kortit, jotka annetaan elämän varrella. Elämä on valintoja.

Kirjoitan

Olen miettinyt tämän blogin aloittamista jo pitkään. Elämästäni on puuttunut jotain, kun en ole kirjoittanut. Pidin aiemmin blogia ylläpitohepastani Astoriasta, mutta se kuuluu nyt menneeseen. Tästä ei tule yhden asian blogi. Tästä tulee kaikkea mahdollista, mitä keksin. Tai joku muu keksii ja minä haluan sanoa.

En lupaa kirjoittaa säännöllisesti. Enkä kiinnostavasti. En lupaa hienoja videoita tai kuvia. Lupaan kirjoittaa itsekkäästi, omasta näkökulmastani ja omista jutuistani. Tuttuni sanoi inhoavansa blogeja, koska ne ovat niin itsekeskeisiä. Minä-muodossa kirjoitettuja. Niin on tämäkin. Tämä on julkinen päiväkirja, palanen omaa julkisuuskuvaani, millaisen kuvan haluan itsestäni antaa. Ei välttämättä muitten mielestä totuudenmukainen. Mutta sen lupaan, että kirjoitan rehellisesti enkä vääristele mitään. Kirjoitan tai jätän kirjoittamatta. Jos kirjoitan, kirjoitan juuri niin kuin itse olen käsittänyt. Mutta ei sillä ole väliä, sen on tarkoituskin olla subjektiivista. Postaan, mitä tahdon. Luetun ymmärtämisestä on vastuu lukijalla.

Ehkä postaan pinnallisia shoppailujuttuja, ehkä treenipäiväkirjaa, ehkä vielä niitä heppajuttujakin. Ehkä marsujuttuja, ruokajuttuja, kotijuttuja, matkajuttuja tai mitä milloinkin. En suunnittele mitään etukäteen, vielä ainakaan. Tekstiä tulee silloin, kun on tullakseen. Kuvia tulee, jos on kuvattavaa (ja kamera). Jossain vaiheessa kirjoitan tälle blogille taustasivun. Ulkoasuunkin voin panostaa, mutta myöhemmin. Katson vielä vähän aikaa, onko minulla niin paljon asiaa, että tätä blogia kannattaa mainostaa.

Taustamusani tänään - kuuntelen Spotifyta taustalla.