Kaikki alkoi hiihtolomasta. Perjantaina ennen lomaa oli vanhojentanssiharjoitukset, joita yläkoulu perinteisesti meni katsomaan. Niiden jälkeen lähdettiin ansaitulle lomalle itse kukin.
Ajoin kotiin ja mietin ajaessani, että olenpa todella väsynyt. Ihan täysillä piti keskittyä, että silmät pysyivät auki ja auto tiellä. Kotiin päästyäni taisin mennä nukkumaan. Muutaman tunnin päästä heräsin päänsärkyisenä ja koska olin sopinut illaksi menoa, nappasin särkylääkkeen. Pää parani. Jatkoin suunnitelman mukaan.
Kotiin palasin puolen yön jälkeen ja menin heti nukkumaan. Nukuin koko yön sikeästi. Aamulla kymmeneltä heräsin kummalliseen olotilaan. Nousin ylös ja totesin, että ei hyvältä vaikuta, olen varmasti kuumeessa. Mittari sanoi, että 38 astetta. Sain kiukkukohtauksen, kuka nyt haluaisi loman ekana päivänä tulla kipeäksi? Eipä sille mitään voinut.
Iltaa kohden kuume nousi ja päätä alkoi särkeä. Taisin jo aiemmin kuvailla särkyä (jos en täällä, niin jossain kuitenkin) infernaaliseksi. Edelleen parhaiten sen ymmärtää, kun kuvittelee, miltä tuntuisi, jos aivot yhtäkkiä alkaisivat turvota ja tursuta kallosta korvien ja silmien kautta ulos. Jopa välillä niin kovasti, että kallo halkeaisi siitä paineesta.
Oli pakko ottaa särkylääkettä. Muuten ei kestänyt.
Kuumetta jatkui keskiviikkoon asti. Torstaina kuume oli poissa ja niin oli äänikin. Perjantaihin mennessä tilalle oli tullut kamala kurkkukipu ja todella matala ääni. Mutta kuume ei enää noussut.
Maanantaina meni töihin. Ja yskin koko ajan. Se oli ihan mahdotonta. Perjantaina alkoi nuha ja silmien vuotaminen, valoherkkyys. Lauantaina olikin taas lämpöä, ehkä jopa kuumeeksi voisi kutsua. Lopulta maanantai oli pakko olla pois töistä ja iltapäivän aikana oloni huononi niin paljon, että alistuin lähtemään Lääkäritalon päivystykseen.
Sain antibioottikuurin, Doximedia 10 päivää. Lisäksi sain astmalääkkeitä avaamaan keukoputkia, joissa oli lääkärin mukaan astmankaltainen tila. Nuhakin oli aivan sietämätön. Keskiviikosta alkaen oloni alkoi vihdoin tuntua normaalimmalta, tosin nenä oli edelleen tukossa ja yskitti. Mutta lämpö pysyi poissa ja jaksoin taas olla jalkeilla. Sairaslomaa kuitenkin oli määrätty koko viikko, joten olin kotona.
Perjantaina piti lähteä Helsinkiin, kun olin lykännyt reissua jo kolmella viikonlopulla eteenpäin. Edelliseltä viikolta jäi väliin koulutus, johon olin ilmoittautunut, ja nyt olisi HorseFair-messut. Iltapäivällä pakkasin tavarani valmiiksi ja ajattelin käydä vielä koululla kopioimassa kokeet, jotka oli tulossa maanantaina.
Siinä jotenkin ajatuksissani pyöri vain, mitä tarvitsisin mukaani ja kuinka saisin ne mahtumaan pieneen laukkuun, niin tein todella hölmösti. Doksisykliini on aika vahvaa tavaraa ja apteekissa varoitettiin, että se tulisi aina ottaa lämpimän ruoan kanssa, maitotuotteita pitäisi kuitenkin välttää parin tunnin ajan ennen ja jälkeen lääkkeen ottamisen. Lähtötohinoissani nappasin pillerin ja join mustaherukkamehua päälle, ajatellen, että menen syömään jotain matkanvarrella, kun lähden työpaikalle.
En ehtinyt. Olin vaihtanut vaatteet ja siirsin koetiedoston sähköpostiin ja pakkasin vielä jotain laukkuun jne. Kunnes yhtäkkiä naamani muuttui punaiseksi ja tuli kaiken läpi tunkeva kylmä hiki, melkein jalat lähti alta. Istuin ensin sängynreunalle. Tajusin, etten ole syönyt koko päivänä kunnon ruokaa, olo oli heikko.
Hain mehua ja yritin juoda sitä. Siirryin olohuoneen sohvalle makaamaan. Meni vain pari minuuttia ja juoksin vessaan oksentamaan mehun. Olo parani hetkeksi ja hain jääkaapista Gefilus-tehojuomapurkin ja join sen. Se oli kylmää ja ensin tuntui hyvältä. Kunnes sekin tuli ylös. Samoin vesi. Pyörrytti. Säikähdin peilikuvaani, olin melkein vihreä naamaltani ja huulet aivan valkoiset, hiki virtasi hiusrajasta. Raahauduin sänkyyn makaamaan ja sain soitetuksi kotiin. Varmuuden vuoksi, koska pelkäsin todella, että taju lähtee.
Lopulta keksin imeskellä sokeripaloja ja se auttoi nopeasti. Tunnin kuluttua uskalsin jo syödä pari suolakeksiä ja vähän juustoa. Join mehua. Ei tullut enää paha olo. Mutta se lääke meni kyllä hukkaan.
Illalla kävin suunnitelman mukaan koululla ja kopioin kokeet. Söin ja päätin ottaa lääkkeen ruoan jälkeen uudestaan. Tällä kertaa ei tullut huono olo. Ostin lipun aamujunaan.
Pääsin kuin pääsinkin Helsinkiin vihdoin. Olin jo Facebookissa uhonnut, että lähden sillä junalla vaikka pää kainalossa.
Junamatka oli aluksi ihan kiva, hieno talvinen maisema, aurinko paistoi ja puiden oksat olivat huurtuneet niin, että aurinko välkytteli huuretta kuin oksiin olisi kiinnitetty pieniä timantteja tai kristalleja. Todella kaunista.
Tampereen jälkeen huomasin, että puhelimeni akku ei lataudu, vaan pikemminkin purkautuu nopeasti. Kärsivällisyyteni ei meinaa oikein kestää tällaisia virhetilanteita elämässäni, mutta selvisin kuitenkin sillä vähällä virralla, mitä puhelimeeni jäi, koko päivän. Pääsin messuille ja se oli mukavaa. Illalla ehdin vielä osallistua opiskelukaverin syntymäpäivän viettoon ja tapasin pari vanhaa hyvää ystävää samalla.
Lauantai-illan ja sunnuntain tunsin jo oloni lievää tukkoisuutta huomioonottamatta ihan hyväksi. Vähän heikko olin ja hengästyin pienestäkin kävelystä, mutta ei mitään lämpöilyä eikä muutakaan.
Maanantaina menin töihin. Väsytti kovasti mutta ketäpä ei maanantaina väsyttäisi. Nappasin pari särkylääkettä perusvatsa/selkäkipuun (kuten joka kk samaan aikaan) aamulla, jotta pystyisin olemaan päivän liikkeellä. Ne tehosivat jotenkin tavallista huonommin ja jouduin ottamaan koulussa lisää. Tulin kotiin ja mahakipu edelleen paheni, joten otin vielä lisää kipulääkettä.
Nukahdin pariksi tunniksi, heräsin taas samaan kipuun, otin lisää lääkettä ja nukuin yli neljä tuntia. Kipu oli lievittynyt ja pystyin katsomaan telkkarista Sinivalkoisen valheen. Sen jälkeen tunsin nukahtavani pystyyn, joten menin nukkumaan ja heräsin seuraavan kerran vasta herättimen radioon aamuseitsemältä. Tässä kohtaa olisin ehkä voinut päätellä, että en ole kunnossa, koska tavallisesti en nukahtele Buranan takia. Saattaa olla, että kuumetta oli jo silloin, mutta Burana laski sen.
Eilen aamulla lähdin normaalisti töihin. Pari ensimmäistä tuntia kaikki meni ihan hyvin mutta sitten aloin yskiä. Sanoin yhden lauseen, yskin, sanoin toisen lauseen, yskin. Illemmalla kotona mietin, että kylläpä korvalehtiä kuumottaa ja poskia myös. Istuin tietokoneelle ja aloin palella. Huimasi. Niska tuli kipeäksi. Kuume nousi. Huoh. Taas 38. Soitin rehtorille, minkä tälle nyt voi, en lähde kuumeessa töihin.
Tänään kävin työterveydenhoitajalla, joka sai varattua lääkäriajan vasta huomiselle. Olenkin käyttänyt sairaslomapäiväni pääasiassa erilaisten oireyhdistelmien googlailuun ja omien diagnoosien tekemiseen. Väsyttää aivan mahdottomasti. Olen tälläkin hetkellä nukahtamaisillani. Keuhkoja ja keuhkoputkia kutittaa vietävästi, ja aamupäivällä tuli jatkuvasti rytmihäiriöitä, varsinkin kun yskin. Mikä tämä tauti on? Se jatkuu jo neljättä viikkoa! Nyt huomasin vielä, että kaulassa on imusolmukkeet alkaneet turvota. Tällä hetkellä on kevyesti lämpöä. Nuha on sentään loppunut. Huomenna ainakin vielä olen poissa töistä.
Mykoplasma? Keuhkokuume? Sydänlihastulehdus? Mikä?
