Onnea Suomi!

Joukossa tyhmyys tiivistyy

En voi ymmärtää noita itsenäisyysjuhlia muka vastustavia rähisijöitä. Täysääliöitä ovat, ei järjen hiventä. Kukahan ne heidän aiheuttamansa tuhot maksaa? Ettei vaan samat veronmaksajat, joiden vähistä varoista kuulemma nuo itsenäisyysjuhlatkin maksetaan. Kukahan niitä veroja mahtaa eniten maksaa? Tuskin ovat ne mielenosoittajatyperykset suurimpia verotulojen kartuttajia. Samat tyypit ovat vaatimassa ilmaista elämää, jota osa ehkä käytännössäkin viettää. Sori vaan, urpot. Menkää jonnekin, missä yhteiskunta ei anna teille mitään, ei sosiaaliturvaa, ei sairaanhoitoa, perusterveydenhuollosta puhumattakaan. Minun rakas Suomeni ei teitä tarvitse eikä kaipaa, menkää pois. Mieluummin ottaisin tilallenne tuplamäärin hyväkäytöksisiä ahkeria maahanmuuttajia, jotka osaavat arvostaa meidän hyvää yhteiskuntaamme, rauhaa ja itsenäisyyttä, joka kaiken tämän mahdollistaa. Jotka ovat valmiita tekemään töitä paitsi oman hyvinvointinsa myös yhteiskunnan eteen. Rähinöitsijät, olette säälittäviä luusereita. Hankkikaa oikea elämä. Älkää pilatko sitä hyvää, minkä olemme Suomessa saavuttaneet.

\\Edit 7.12.: Vaihdoin termin "mielenosoittajat" korostamastani lauseesta pois, koska kyllä mieltään saa tietenkin osoittaa, jos on tyytymätön. Mutta tuo mellakointi, sitä ei tänne tarvita. Typerä väkivaltainen käytös ei aja kenenkään asiaa yhtään eteenpäin, se vain suurentaa kuilua ja koventaa tilannetta ja ihmisten suhtautumista. Erityisen kiukkuinen olen siitä, että nämä kännissä hosuvat vähäjärkiset kävivät ratsupoliisin hevosten kimppuun ja vahingoittivat niitä. Ei Suomessa ole tarvinnut varmaankaan missään tapahtumassa ennen tätä juurikaan varustaa poliisin hevosia haarniskalla, mutta nyt olisi ollut syytä. Eikä olisi ollut pahitteeksi, jos hevosille olisi opetettu mojovan sivupotkun käyttö käskystä. Olisi voinut mennä väkivaltaurpolle sanoma paremmin perille, kun olisi saanut hokkikenkää kylkeen. Tai vaikka otsaan. Se olisi ollut täysin itse ansaittua. Nyt vaan taisi käydä niin, että joku rauhassa paikalla seisoskeleva sai pillastuneen hevosen niskaansa, kun joku pöljä keksi heittää hevosia ilotulitepommeilla ja muilla esineillä.

Juhlatunnelmat

Tällä hetkellä taustamusiikkina soi Finlandia. Katsoin linnanjuhlat ja aktiivisesti seurasin kommentointia Twitterissä, osallistuinkin. Hienoja pukuja ja mahtava ohjelma. Ehkä me suomalaiset olemme synkkämielisiä, mutta mitä siitä. Komeaa ja juhlavaa. Ehkä niitä perinteisiä linnanjuhliakin voisi kehittää ohjelmallisempaan suuntaan. Tänä vuonna juhlissa edusti myös suuressa määrin ihan tavallinen kansa, minkä haastatteluistakin huomasi. Porilaisuus oli myös mukavasti esillä ja paljon satakuntalaisia näkyi juhlavieraiden joukossa.

Eipä ihan jokainen tavis ollut valmistautunut puhumaan suorassa tv-lähetyksessä eikä oikein saanut siinä äkkiseltään ajatuksiaan esille. Hassu jäätyminen tapahtui sille nuorelle söpölle skeittipojalle. Mutta minua kyllä alkoi enemmän nolottaa Twitter-kommentointi, joka lyttäsi poikaparan ihan täysin. Olisikohan sitä itse saanut sanaa suustaan vastaavassa tilanteessa, vaikka periaatteessa olen jollain tapaa ammattilainen puhumaan ja reagoimaan yllättäviinkin tilanteisiin? Saihan poika kuitenkin lopulta esille ihan hyviäkin asioita, kun kokosi itsensä. Mitä sitten, jos puheessa vilisi "niiku sillee"? Hän oli aito ja avoin. Sympatiani ansaitsi.

Itsenäisyys

Viime vuonna pohdin itsenäisyyttä toisenlaisesta näkökulmasta. Tänä vuonna itsenäisyys merkitsee minulle sanana vielä enemmän. Uutena ulottuvuutena on oma itsenäisyyteni, joka on vuoden aikana vahvistunut. Itsenäisyys tarkoittaa minulle sitä, että olen selviytyjäpersoona. En ole enää elämää kalenteri kädessä suunnitteleva valmistautuja ja suorittaja, mitä arvostin itsessäni nuorena eniten, vaan spontaanimpi suunnittelemattomuudesta selviytyvä, vahva ihminen. Kaikki elämäni vaiheet ovat tehneet minusta tällaisen. Yritän löytää hitusia suunnitelmallisuudesta takaisin, mutta luotan siihen, että selviydyn tilanteesta kuin tilanteesta ilman käsikirjoitustakin. Uskon itseeni ja elämään. Toivon, että en enää koskaan sorru antamaan murustakaan tästä itsenäisyydestäni pois. Tukea voin ottaa muiltakin, mutta minä itse, vain minä, elän tämän elämän. Haluan sen olevan hyvä ja pitkä. Haluan uskoa tulevaisuuteen.

Itsenäisyys

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet ovat hienoja ja aina olen niistä yhtä vaikuttunut. Toisaalta minua ahdistaa monien ihmisten tapa ajatella, että Suomi ja suomalaiset ovat jotenkin muita parempia ja pyhiä. Minua harmittaa, että rasistiset kiihkoilijat ovat omineet asiat, joilla Suomen itsenäisyyspäivää tuntuisi luontevimmalta korostaa: sinivalkoisuus, Suomen lippu, leijonavaakuna yms. Asiat, joiden olen joskus kokenut olevan oman kulttuurini symboleita.

Itsenäisyys ei minun mielessäni ole vain syntyperäistä suomalaisuutta koskevaa, vaan tämän maan ja täällä olevien ihmisten hieno oikeus. Minunkin isovanhempani ovat olleet sitä mahdollistamassa ja kaikkea nykyistä hyvinvointiani perustamassa 70 vuotta sitten. Suututtaa, että joku toope voi sanoa, että pappani ja muut sotaveteraanit eivät taistelleet sen vuoksi, että joku maahanmuuttaja saisi nyt tulla tänne etsimään parempia eväitä elämäänsä kuin kotimaassaan. Eivät niin, koska sota alkoi ja he joutuivat siihen mukaan ihan muista syistä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten he kokisivat nykyiset maahanmuuttajat ja ymmärtäisivätkö he näidän tilannetta.

Isovanhempieni maailmankuva oli hyvin erilainen kuin meidän. Heidät kutsuttiin sotaan pieneltä paikkakunnalta nuorina miehinä. Pappani albumeissa on kuvia sodasta, mm. nuorten ukrainalaisten sotilaitten jäätyneistä ruumiista pinossa ja toisaalta tilanteista, joissa sodan kauheutta ei näe. En voi tietää, mitä he ajattelisivat, koska he ovat jo vuosia olleet poissa, mutta en voi myöskään uskoa, että sodan kokenut ihminen voisi olla tuntematta myötätuntoa toisia sotaa tai vastaavaa terroria paossa olevia ihmisiä kohtaan. He olivat sodassa oman ja rakkaiden ihmistensä elämän vuoksi, heidän oli pakko tehdä jotain silloin. Päässäni kiehuu, kun joku laittaa sanoja heidän suuhunsa omaa agendaansa toteuttaakseen. Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä.

Maapallo on viime vuosikymmenien aikana kutistunut monessa mielessä. Ihmiset voivat melko vapaasti matkustaa mihin tahansa ja internet ja tv tuovat helposti kaukaisimmatkin maisemat ja kulttuurit olohuoneisiimme. Ahtaan kansallismielisen ajattelun sijaan pitäisi jo ymmärtää, että olemme kaikki tällä samalla pallolla ja samanlaisia, samanarvoisia. Jokaisella on yhtäläinen oikeus yrittää parantaa elämänlaatuaan. Itsenäisyys kuuluisi kaikille maapallon asukkaille, ei vain Suomelle ja suomalaisille.