73173

Jotain. Vähän.

72488

???

70736

...

70135

Uusia kymmeniä saavutettu.

69180

Pitkästä aikaa. Tarvin aikaa.

68827

Näin.

66215

Kesäloma. Ristiriitaiset fiilikset. Vihdoin aikaa ja toisaalta sitä ei ehkä olekaan. Mutta etukäteen murehtiminen on turhaa. Projektia on taas ehtinyt aloittaa. Kun vaan jaksaisi keskittyä.

Persoonallisuustesti

Ajanvietettä, uteliaisuutta... I'm a O76-C5-E15-A50-N4 Big Five!!

65193

Eipä mulla muuta. Oli enemmänkin, mutta totesin sen huonoksi, joten näin tällä hetkellä.

Kohti unelmaa

Ei mitään kovin kummallista ole tapahtunut. Kevätväsymystä, erakoitumisfiiliksiä, matkasuunnitelmia, matkamuisteluja, matkakuvia. Yksi unelma on työn alla, vaikka viime aikoina vähän jäissä. Vihdoin tänä viikonloppuna on ollut sille vähän aikaa. Ajasta puheenollen, lopulta siirretään kellot takaisin järkevään aikaan eli kesäaikaan. Valoa iltaan.

Uusi vuosi

Taas on yksi vuosi mennyt. Päässä soi Yön Joutsenlaulu (kyllä joo, joskus oon sen menny opettelee ulkoa) ja mielessä pyörii muutenkin synkät ajatukset. Tarpeettomuuden tunne, tyhjyys, sisällöttömyys. En ole osannut elää niin, että kukaan tarvitsisi minua. Koen, että minulle ei ole paikkaa missään. Se on raskasta. Koen, että minusta ei pidetä, olin missä tahansa. Olen ulkopuolella, irti kaikesta enkä ylety tarttumaan mihinkään, on vain tyhjää. En tiedä, mitä haluaisin vai haluanko edes mitään. Mennyt elämä tuntuu unelta, joka ei koskaan oikeasti tapahtunutkaan. En tee mitään lupauksia tulevalle vuodelle. Yritän selvitä siitä hengissä.

63054

Kyllä se siitä.

63029

Muutoksia ;-)

Same old life

Kova treeni, parempi mieli. Ehkä. En tiedä.

Näin unta, että kaikki palasi ennalleen, sain sen ainoan, mitä kaipaan, ja olin onnellinen. Ensimmäinen tähän asiaan liittyvä uni, joka ei ollut painajainen eikä ollenkaan ahdistava. Ahdistavaa oli valtava pettymys, kun heräsin ja tajusin, ettei se ollutkaan totta. Niin murskaavaa.

Kulutin aikaa, niin kuin aina lauantaisin, kun ei ole ketään, kenen kanssa sitä viettää. Lähdin salille, tein juoksuvedot, melkein kuolin niihin, kävin kokeilemassa infrapunasaunaa, merkkasin treenit ylös, puin. Menin lounaalle, yksin. Tulin kotiin yksin. Mietin, mitä tekisin illalla. Kukaan ei viitsi lähteä mihinkään. Yksin voisi tietysti mennä. Niin kuin aina.

Sama kaava. Joku kuvittelee, että kaipaan vierelleni vaan toista ihmistä. No joo, mutta oikeasti en kaipaa ketään uutta ihmistä enää elämääni. Kun kaipaan parisuhdetta tai läheisyyttä, tiedän, etten vaan pysty tuntemaan mitään ketään toista kohtaan enää. On ihan mahdoton selittää kenellekään, mistä sen voi tietää. Mä vaan tiedän, että mun tunteet on loppu, niitä ei enää tule. Olen tyhjä.

En osaa enää kuvitella, miltä läheisyys tuntuu. On vain muutamia harvoja ihmisiä, jotka uskaltaa koskettaa mua. Tunnen itsestäni, miten olen jo alkanut eristäytyä. Tiedän, miten tämä etenee, olen nähnyt nämä samat oireet jo vuosikymmeniä sitten. Tiedän lopputuloksen.

Mä olen sellainen. En voi olla "kenen kanssa tahansa" edes pientä hetkeä. En voi tyytyä mihinkään "ihan kivaan" siksi, että vain olisi joku. Se tarkoittaa, että elämästä todella puuttuu kaikki tuki ja turva eikä kukaan tarvitse mua. Vähitellen kaikki katoaa ympäriltä ja sitten olen yksin. Mutta siihen tottuu. Ja ehkä saan kuolla ennen kuin muutun avuttomaksi enkä pärjää enää omillani.

Tämä ei ole sääliä. Olen synkkä realisti, joka toivoo, että se uni muuttuu vielä todeksi, mutta joka petaa jo valmiiksi pehmusteita todennäköisimmälle tulevaisuudelle, ettei pettymys sitten, kun aika ihan oikeasti loppuu, löisi maahan. Mutta vielä on pari vuotta.

Projekti

Liikaa töitä = ei aikaa eikä energiaa mihinkään.

Hyvästit rakkaalle hepalle = tyhjyys ja pako todellisuudesta = liikaa fantasiahömppää telkkarista.

Syysflunssa + kaikki edellämainitut = treenimotivaation katoaminen = treenitauko = p*ska fiilis.

Siinä tiivistelmä.

Tavoitteet ja unelmat edelleen hukassa. Treeni kuitenkin kulkee taas. Ja mulla on pt. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Kesä 2014

Kuuma. Ikävä. Festarit. Meri. Heppa. Musiikki. Kirjoittaminen. Netflix. Kaverit. Mökki. Yyteri. Facebook. Instagram. Kuntosali. Treeni. Jotain elämää.

Sun elämältä suunta puuttuu

"Milla hei, sun täytyy muuttuu / Sun elämältä suunta puuttuu / Sä aina tartut tikkuun lyhimpään / Se ei johda mihinkään / Sä et oo mikään tyttö enää / Sun täytyis tehdä jotain järkevää / ja lapselliset leikkis lopettaa."

Niinpä niin. Karmarock 2014.

61002

Tiedä mitä haluat.

Ehkä huomenna, ehkä ei koskaan

Jazzit ohi, loma kohta ohi jne. Jos joskus on tulossa se päivä, kun en tunne itseäni rikkinäiseksi, se ei ole vielä tänäänkään. En vieläkään tunne mitään. Olen alkanut hyväksyä sen, että kyky tuntea ei taida koskaan palata. Olen tavannut kivoja ihmisiä mutta en pysty antamaan niille mitään. Väistän heti, jos vaikuttaa siltä, että joku haluaa enemmän, koska en halua satuttaa ketään muuta. Yksin on parempi.

Aikaa

Lomalla on aikaa. Liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä ehkä. Kesälomareissun sijaan ostin lippuja festareille, joten niitä odotellessa olen kotona vaan. Yllättäin moni muu onkin töissä, joten aika hiljaista on tämä sosiaalinen elämä. Jotain pitää keksiä ennen kuin kokonaan erakoidun.