Facebook-tili saa jäädä olemaan. Siitä on tullut tavallaan se käsin kootun ja kirjoitetun päiväkirjan korvike. Enkä halua menettää kaverien yhteystietoja. Pelottavaa myöntää, kuinka merkittävä osa elämää se onkin.
Eilinen Säpin reissu kivassa säässä katkaisi vähän rutiineja ja muistutti, mistä asioista jää paitsi, jos jää marttyyriksi kotiin. Viime yönä nukuinkin, ulkoilma väsytti.
Aika pitkä matka on silti siihen, että voisin sanoa voivani hyvin. Kivun kokeminen selkeyttää kuitenkin paljon omia ajatuksia. Mutta miksi pitää sattua ennen kuin ymmärtää, mikä on tärkeintä? Miksi pitää epäröidä, kun tietää, mitä tuntee ja haluaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?