Erilaisia operaatioita

Uudesta telkkarista kirjoittelinkin jo. Se on vielä kytkemättä, vaikka periaatteessa olohuoneen uusi ilme on kyllä valmis ja telkkari paikoillaan. Viikonlopun järjestelyissä tuli niin sanotusti pari muuttujaa, jotka piti hoitaa ensin.

Ensimmäinen muuttuja johtui asuntoni puhelinpistokkeiden sijainnista. Niitä on kolme ja ne ovat ihan kummallisissa paikoissa. Yksi on suuremman makuuhuoneen eli oman makuuhuoneeni perimmäisessä nurkassa, toinen eteisessä oven (siis rappuun menevän) ja naulakon välissä ja kolmas keittiössä keittiön kaappien ja työtason välisellä seinällä, käytännössä kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen takana. Tosi näppärää. Olohuoneeseen ei siis ilman pitkää piuhaa saa muuta kuin wlanin ja se ei riitä tuolle uudelle digiboksille. Piuha pitäisi kuitenkin vielä vetää katon kautta, koska ainoa järkevä paikka isommalle televisiolle on ns. saarekeseinää vasten. Tähän seinään tulee kyllä sähkö mutta se nettipiuha pitäisi jotain koteloa pitkin ujuttaa sinne myös. Tiivistettynä siis tarvitsen pidemmän puhelinjohdon, joka kiinnitetään jalkalistaan ja rappuun menevän oven kynnykseen, koska reititin ei mahdu naulakon viereen, ja kuljetetaan sitä kautta olohuoneen puolelle. Reitittimestä pitää vetää nettijohto katon kautta sinne "seinäkkeeseen" mikä-se-nyt-onkaan. Toistaiseksi johdot saavat kuitenkin odotella maton alla parempaa aikaa, ja yritän häätää marsut pois niiden lähistöltä, jos päästän heidät ulkoilemaan.

Toinen muuttuja oli ihan oma mokani. Kirjahyllyä ja marsuhäkkiä siirtäessäni löysin hyllylle unohtuneen marsunruokapurkin, joka oli ehkä puolillaan jotain jyviä. Purkin sisältö oli päiväyksen mukaan mennyt kesällä vanhaksi. En ollut antanut siitä enää vuoteen marsuille, koska ne eivät sitä halunneet syödä. Ympäristöä ajattelevana kippasin tarkemmin sisältöä tutkimatta purkin suoraan biojätepussiin keittiön roskiskaappiin, ja laitoin purkin tiskialtaaseen. Bad move. Noin tunnin kuluttua ryhdyin siivoamaan marsuhäkkiä ja lopuksi laitoin niille isosta pussista heinää. Heiniä tippui lattialle ja niitä siitä noukkiessa huomasin, että lattialla vilistelee jotain pieniä 3-4mm tummanruskeita kärsäotuksia. Listin kaikki kiinnisaamani ötökät talouspaperin palasilla, jotka tiputtelin katsomatta samaiseen biojäteastiaan. Luulin, että ne tulivat heinäpussista, joten kiiruummasti nakkasin heinäsäkin parvekkeelle pakkaseen. Mutta niitä ötököitä tuli vaan lisää ja lisää eri suunnista keittiötä. Lopulta otin biojätesangon oikein ulos kaapista ja silloin tajusin, että se pussi ja ämpäri suorastaan kuhisee niitä samoja öttiäisiä. Siitä paikasta lähdin pinkomaan ämpärin kanssa rappuja alas. Hyi yök, siinä siemensekoituspurnukassa oli asustanut kokonainen yhdyskunta, siis satoja yksilöitä, jyväkärsäkkäitä. Ilmankos se ei koskaan kelvannut Murulle ja Sulolle ruoaksi!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin heittää kaikki avatut viljatuotteet kaapeista roskiin ja pyydystää niitä roskiksesta karanneita kärsäkkäitä pitkin kämppää. Eilen illalla havaitsin toistaiseksi viimeiset yksilöt. Vahva uskomus on, että pääsin niistä kutakuinkin eroon, koska niille ei ole nyt tarjolla täällä yhtään mitään. Muut marsun ruoat ovat suljetuissa muoviastioissa ja kaikki leivät yms. nyt jääkaapissa, joten jos niitä eläviä johonkin jalkalistojen alle jäi, niin tuskin pystyvät lisääntymään. Mutta älkää koskaan ikinä säilyttäkö mitään kokonaisia jyviä sisältäviä jyrsijän tai linnun siemensekoituksia avonaisissa pusseissa tai astioissa kotona.

Kyllä muuten otti rankasti päähän se, että ajattelin ympäristöystävällisesti laittaa siemenet biojätteeseen. Jos olisin heittänyt purkin sellaisenaan sekajätteeseen, olisin ollut autuaan tietämätön koko kärsäkkäistä. Tai jos olisin edes viitsinyt katsoa purkkiin ennen sen tyhjentämistä. Ei vaan tullut mieleenkään, että siellä olisi jotain eläväistä mukana. Yh-hyh.

Tässä yksi. Rauha hänen muistolleen.

Näistä pikku muuttujista johtuen jäi sitten makuuhuoneen ja työhuoneen uusi järjestys toistaiseksi toteuttamatta. Mutta telkkarin aion saada toimimaan vielä tänään. Operaatio olohuone tulee siis johdotuksia vaille valmiiksi tänään.

Toinen operaatio tapahtuikin tänään päiväkirurgian osastolla ja meni ilmeisesti ihan hyvin. Epämääräinen pala napsaistiin pois ja sain vähän tikkejä ja pari päivää saikkua. Olo on ihan hyvä, haavaan ei juurikaan satu ja paineside pitää paketin kasassa. Ei siitä sen enempää. Oletusarvoisesti palanen oli ihan hyvälaatuinenkin, mutta kolmen viikon päästä tulee varmistus patologilta. Samat jutut olen käynyt läpi pari kertaa jo vuosia sitten, joten en ota tätä kovin vakavasti. Vielä ainakaan...