Joku ehkä saattaisi jopa muistaa, miten innostuneena selitin, että lapsuuteni/teinivuosieni kummitukselle (ja pimeän pelolleni) löytyi järkeenkäypä ja ei-yliluonnollinen selitys yhdestä Prisma-dokkarista vuonna 2004. Tässä alla lainaus dokumentin transcriptistä suoraan BBC:n ohjelman sivuilta. Ohjelma oli siis BBC Horizon - God on the brain? Prisman suomenkielinen nimi oli Asuuko Jumala aivoissa?
Olisin laittanut olennaisimmasta pätkästä tähän videoclipin, jos olisin saanut sen jostain, mutta se ei ihan helposti onnistunut. Joten sama tekstinä:
"NARRATOR: To ensure that it was genuinely the electromagnetic field that caused the sensed presence, Dr Persinger ran the experiment with the field switched both off and on. Crucially no one was told what the true purpose of the experiment was, merely that it was to do with relaxation. When the results came back, they were impressive. When the machine was on, 80% sensed something. Dr Persinger has taken his research a stage further. He believes naturally occurring electromagnetic fields might also be capable of generating the sensed presence. This, he argues, could explain not just our sense of god, but perhaps other supernatural experiences too - like ghosts.Kummittelu alkoi, kun muutimme omakotitaloon. Sain oman huoneen ja aika pian sain huoneeseeni herätyskelloksi vanhan kelloradion, muistaakseni se tuli mummultani. Tykkäsin siitä, koska olen aina inhonnut herätyskellon ääntä. Radioon oli kiva herätä. Tämä tapahtui joskus 80-luvun puolivälin jälkeen. Muutimme taloon vuonna 1985, kun olin juuri aloittanut ekan luokan koulussa.
PERSINGER: We were called by an individual who was concerned about her daughter who was having an experience and people were concerned that she was crazy.
NARRATOR: The girl was having terrible trouble sleeping. Every night she was visited by the most horrific supernatural experience. She would become more and more terrified, convinced that a spirit was in the room with her. Increasingly traumatised, she dreaded going into her bedroom. So Dr Persinger decided to visit the house. He was convinced that the girl's hallucinations had to be the result of hidden, fluctuating, electromagnetic fields. These could be caused, perhaps, by an overhead pylon or an underground fault line. The challenge for Dr Persinger and his colleague, Stan Koren, was to track down the source of these fields. The team used their specially adapted measuring equipment - a plastic milk crate and a roll of copper wire.
PERSINGER: What's your beat frequency for the gigahertz - 15?
KOREN: 15 kilohertz - that's right.
PERSINGER: In certain situations electromagnetic fields are being generated that overlap at what the brain normally generates. Certain individuals, if their brains are sensitive, their brains can interact with these fields to produce all kinds of powerful, very meaningful, experiences that can be called a god, or a haunt, depending upon their interpretation.
Talk about quietude!
So we walk about the house trying to find out where the areas are that may be the sources of the signals. Usually the people tell us on the basis of their experience, they'll say: "This is where it happens."
NARRATOR: Initially the readers the team found were inconclusive, but then they noticed a clock radio in the girl's bedroom.
PERSINGER: We went over and measured and we found that she slept near a clock, and we measured the clock, and the clock had a particular, unusual pattern to it. It was the same basic pattern that we were using to generate the presence in the laboratory. The clock was removed, the phenomena itself terminated.
NARRATOR: Dr Persinger's story sounds almost unbelievable, but there is some evidence that backs up the idea of a connection between supernatural visions and electromagnetic fields. The spectacular Northern Lights are produced when solar storms occur on the sun. These storms can also alter the earth's magnetic fields, and whenever this happens, an increased number of ghostly sightings are reported. And several other scientists have claimed that these fluctuating fields can cause seizures in the brain."
Samoihin aikoihin aloin pelätä pimeää voimakkaasti. Minulla oli vilkas mielikuvitus, mutta yleensä kyllä itse erotin kuvittelemani asiat todellisuudesta. "Kummitusta" en kuvitellut, vaan se tuntui erittäin todelliselta. Nukkumaan mennessä ja yleensä juuri kun olin nukahtamaisillani, minusta tuntui voimakkaasti siltä, etten ollut huoneessani yksin. "Läsnäolon tunne" kuvaa sitä kokemusta parhaiten. Saatoin panikoida pimeässä ja tiputella joskus tavaroitakin, kun valot piti saada äkkiä päälle, jotta näkisin, ettei siellä ketään ollut. Lopulta nukuin kattolamppu himmennettynä kaikki yöt, koska muuten en uskaltanut nukahtaa. Se oli minusta aluksi noloa, mutta välttääkseni noloilun, tein pimeänpelostani osan persoonaani, olin tavallaan ylpeä siitä ja kerroin sen mielelläni kaikille. Kaikki eivät kyllä ymmärtäneet, enkä yhtään ihmettele.
Kelloradio oli yöpöydälläni käytössä koko sen ajan, kun asuin kotona. Muutama vuosi sen jälkeen, kun olin muuttanut Helsinkiin, vanha huoneeni yhdistettiin toiseen pieneen makuuhuoneeseen. Remontin yhteydessä vanha kelloradio hävitettiin ja siihen loppui kummittelukin. Tosin olin jo poismuutettuani todennut, että kummitus ei ollut seurannut mukanani, ja itse asiassa muualla kykeninkin jo aika pian nukkumaan kokonaan ilman valoja. Muksunakin saatoin nukkua ilman valoja, jos oli kaveri yökylässä, mutta yksin en koskaan.
Kun kuulin, että äiti ja isä aikovat yhdistää ne vanhat pienet makuuhuoneet ja menettäisin siinä oman huoneeni, se vähän kirpaisi, tulin puolitosissani varoittaneeksi äitiä, että "tiedä sitten, että siinä huoneessa kummittelee, joudutte nukkumaan sen kummituksen kanssa". Kun remppa oli valmis ja näin uuden huoneen ekan kerran, äiti sanoi, ettei siellä mitään kummittele, hyvin on saanut nukutuksi. No ei kai, kun se kummitusradio ei enää ollut siellä, vaikka en siitä silloin vielä tiennytkään. Taisin silloin miettiä, että joko olin hullu tai minulla oli jokin yliaisti, jolla tunsin sen kummituksen läsnäolon, jos kukaan muu ei sitä havainnut.
En varmaan koskaan lakkaa nauramasta tälle jutulle itse. Mutta ainakin omakohtaisesti opin, että yleensä kaikkeen 'hulluuteen' on olemassa järjellinen selitys.
Olin aina ennen ajatellut, että se kummitus oli jollain tapaa hengellinen kokemus ja sillä tavalla hyvin henkilökohtainen asia. Välillä tosiaan pidin sitä nolona ja välillä taas tuntui hienolta, että olin niin erikoislaatuinen, että koin jotain sellaista, mitä toiset eivät havainneet. Epäilin joskus, että päässäni on ehkä vikaa, mutta enimmäkseen luotin siihen, että kokemani on todellista. Koska täytyyhän sitä nyt itseensä luottaa. Samalla tavalla luotin silmiini ja näkööni, kun lampussa oli valo enkä nähnyt huoneessa ketään, ettei tarvinnut sitä kummitustakaan silloin pelätä. Vain pimeässä läsnäolokokemus ylitti järjen, kun en voinut varmasti nähdä, mitä huoneessa oli.
Vaikka nauroin tälle jutulle välittömästi ohjelman näkemisen jälkeen, niin päällimmäinen fiilis oli, että minua on koko ikäni huijattu. Kyse olikin jostain aidosti mitattavasta fysiikan ilmiöstä eikä mistään yliluonnollisesta tai kuudennesta aistista.
Ohjelman katsomisen jälkeen olen suhtaunut kaikkiin henkimaailman asioihin erittäin paljon kriittisemmin enkä ole pelännyt mitään pahoja henkiä. On ihan eri asia tietää, että niitä ei ole olemassa, kuin epäillä todellisia tuntemuksiaan tai järkeään. Esimerkiksi nykyään pystyn liikkumaan pimeässä metsässä kaksin hepan kanssa, koska voin järjellä sulkea pois kaikki mieleen tulevat pelottavat mielikuvitusoliot (paitsi välillä pelottaa, että siellä on jotain oikeita villieläimiä). Järkeen luottaminen antaa itsevarmuutta ja voimaa. Jotenkin toivoisin kaikille ihmisille vastaavaa 'valaistumista'. Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse pelätä oman mielikuvituksensa tuotetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?